Tämän tarinan voisi kertoa joko pitkästi tai lyhyesti. Tarinassa on kysymys siitä, miten jo muutaman vuoden verran kolmenkympin rajapyykin ylittänyt nainen päätyy toivomaan perheellistymistä yksin. Ilman puolisoa.
Lyhyt tarina voisi olla tällainen: En vain ole löytänyt sitä toista ihmistä, joka haluaisi perheen minun kanssani. Tunnen kuitenkin tarvetta selittää enemmän.
Kun olin nuori aikuinen, seurusteluasiat olivat vaikeita. Kavereita oli, opiskelijaelämää oli, paljon oli ihan normaalia nuoruutta. Sen lisäksi oli myös ujoutta ja huonoa itsetuntoa, taipumusta mieluummin välttää vaikeaksi koettuja asioita kuin mennä niitä päin. Välillä kävin treffeillä ja yritin tutustua ihmisiin, mutta en erityisemmin kiinnostunut kumppaniehdokkaista. Niin, miehistä. Tiesin kyllä tuntevani myös mielenkiintoa naisia kohtaan, mutta se tie tuntui vieläkin arveluttavammalta. Olin sopivasti kahden tulen välissä - juuri niin sopivasti, etten saanut askeleita otettua kumpaankaan suuntaan.
Vasta lähestyvä kolmenkympin rajapyykki, yhä kovemmin tikittävä biologinen kello sekä lievä ahdistuneisuusongelma ja siitä seurannut terapiaan hakeutuminen saivat minut toimimaan. Terapiassa opin näkemään, ettei kukaan muu elä tätä elämää puolestani. Elämääni tuli uudenlaista liikettä. Uskaltauduin deittailemaan ja asioita alkoi tapahtua. Seurustelin mukavan miehen kanssa haaveillen yhteenmuutosta ja lapsista. Suhde päättyi kuitenkin eroon, mikä oli jälkeenpäin ajatellen hyvä ratkaisu. Ei siinä vain ollut tarpeeksi sitä jotakin.
Ja juuri kun ehdin sydänsurusta toivuttuani ajatella, että nyt vain uutta putkeen ja takaisin tulevien lasteni isää metsästämään, tapahtui se mikä oli tapahtunut niin monta kertaa aiemminkin. Ihastuin naiseen. Heteronaiseen, saavuttamattomaan. Yritin vielä hammasta purren tavata miehiä, mutta ei siitä mitään tullut.
Oli pakko katsoa se kortti, joka oli houkuttanut minua jo vuosia. Tein pitkään ajatustyötä, ennen kuin uskalsin alkaa deittailemaan naisia. Vei aikaa, ennen kuin ylipäätään opin, millaisia kanavia tässä hommassa kannatti hyödyntää. Sain uusia kokemuksia, jotka vahvistivat sen, mitä olin parikymppisestä saakka uumoillut. Koin asioita, joita en olisi koskaan uskonut itselleni mahdolliseksi. Pettymykset takasivat kuitenkin sen, ettei hyvän ja turvallisen, vakiintuneen ja perheenperustamiseen tähtäävän suhteen löytäminen naisten parista tuntunut ainakaan yhtään sen helpommalta kuin miltä se miesten kanssa oli tuntunut.
Ehkä koen turhaa häpeää niukasta suhdehistoriastani, ja se tuottaa deittailuun ja tapailuun jännitteen joka saa koko homman romahtamaan. Tai sitten en vaan oikeasti kelpaa tämän taustani - tai sitten jonkin nykyisen ominaisuuteni - vuoksi. Tai ehkä minulla on vain huonoa tuuria. Ehkä viihdyn liian hyvin yksin, totun jokaisen ihastumisen/tapailun/seurustelun välissä yksinoloon niin hyvin, että uusi verkkojen heittäminen vesille tuntuu lähinnä uuvuttavalta. Ehkä olen liian herkkä ja kiltti nykyiseen kovaan deittiskeneen. Ehkä pysyvämmän kumppanin löytäminen vain oikeasti on nykyään vaikeaa - muillekin kuin minulle.
Suunnilleen viimeisen vuoden ajan - sen saman vuoden, jonka aikana olen uskaltautunut soluttautumaan sateenkaaripiireihin ja saanut ensimmäiset kokemukseni naissuhteesta - olen yhä voimakkaammin miettinyt perheen perustamista yksin. 35 vuoden rajapyykkiin ei ole kahtakaan vuotta. Jos uskaltaisin lykätä perheenperustamishaavetta lähelle neljääkymppiä, voisin vielä jokusen vuoden deittailla rauhassa. Yksi iso ongelma on kuitenkin siinä, että haave perheen perustamisesta painaa liikaa ja tuottaa ylimääräistä epätoivoa ja jännitettä parisuhdehaaveisiini. Tuntuu, että lapsen aika voisi olla nyt, mutta kumppania jaksan vielä odottaa. Ennen kaikkea haluan löytää juuri sen ihmisen, jota ilman en voi olla - enkä vain tyytyä ensimmäiseen joka suostuu perustamaan perheen kanssani.
Olen tällä hetkellä toisaalta pettynyt siihen, että toiveeni pidempiaikaisesta suhteesta ovat kaatuneet, enkä ole löytänyt toista ihmistä rinnalleni. Toisaalta tuntuu, että olen joka tapauksessa saanut lisää elämänkokemusta, ja olen joka hetki valmiimpi tekemään päätöksiä elämäni suhteen.
Kun yksi ovi sulkeutuu, toisia voi avautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :)