Olen kyllä vähän etuajassa tämän blogin kanssa, se täytyy sanoa heti alkuun. En ole hakeutumassa hedelmöityshoitoihin vielä tämän vuoden puolella. Siihen on kaksi pääasiallista syytä.
Ensimmäinen on tietenkin raha. Olen vakituisessa työssä. mutta ylimääräistä rahaa ei jää yhtään. Siis ihan oikeasti ei yhtään. Se on toki asia, jonka vuoksi olen miettinyt myös sitä, olisiko minusta elättämään lasta. Mutta sitten taas toisaalta tämän suhteen osaan ajatella, että kyllä sitä aina jotenkin pärjää. Ja minulla kuitenkin ON sen suhteen hyvä tilanne, että on se turvattu työpaikka, niin turvattu kuin nyt nykyaikana kenelläkään voi olla. On myös omistusasunto, jota on jo jonkin matkaa maksettu. Toivon kyllä, että ennen lapsen tuloa ehtisin muuttamaankin, mutta se ei ole välttämätöntä. Vaikka juuri sanoin, että ylimääräistä rahaa ei jää yhtään, yritän silti säästää. Saan tällä hetkellä hiukan ylimääräisiä tuloja päivätyön lisäksi, ja tämän vuoksi rahatilanteen pitäisi parantua syksyn mittaan.
Sen mukaan mitä olen muista blogeista lueskellut, sellaisella 2000-3000 eurolla pitäisi saada jokunen yritys inseminaatiolla. Se on se, mihin tähtään ensisijaisesti. Jos se yritys ei riitä, täytyy sitten ottaa aikalisää. Koeputkihoitoihin minulla ei tule olemaan vuosiin mahdollisuutta, sillä niiden suhteen puhutaan jo ihan eri summista.
Toinen juttu on sitten se, että minun täytyisi jonkin verran laihtua, ennen kuin hoitoihin olisi järkevää hakeutua. Se projekti pitäisi siis myös aloittaa. Olen aina ollut pullukka ja tulen todennäköisesti aina olemaan, mutta olen myös jojoillut ja koko aikuisiän painoni on seilannut sellaisessa 20 kg haarukassa, ollen nyt taas kerran siellä yläpäässä. Tiedän, että tästä on mahdollista tulla alas. En halua vaarantaa raskaaksi tulemisen mahdollisuuksia tämän kokoisena (eikä minua varmasti hoitoihin edes otettaisi), enkä myöskään haluaisi olla raskaana näin isona.
Mielessäni olen asettanut aikarajan noin vuoden päähän. Ehkä ensi kesänä. Ehkä ensi syksynä voisin jo hyvällä säkällä olla raskaana. Ja niin ollen lapsi voisi syntyä aikaisintaan keväällä 2019. Paitsi, että sitä ei saa ajatella. Pitäisi mennä "pessimisti ei pety" -asenteella. Voi olla, että en koskaan pääse edes hoitoihin saakka. Voin sitä ennen vaikka sairastua jotenkin. Tai sitten hoidot eivät tuota tulosta. Tiedän, että kovin järeisiin hoitoihin minulla ei tule koskaan olemaan varaa.
Tavoite tuntuu silti olevan lähempänä kuin koskaan, sillä henkinen päätös on tehty. Sekin on ollut pitkä matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun kommentoit :)