Miten lapsia tehdään - mahdottomat ja mahdolliset vaihtoehdot

Niin, onhan niitä vaihtoehtoja muitakin kuin se heteroparisuhde. Tässä omien ajatusteni pohjalta kasattu kooste erilaisista enemmän tai vähemmän realistisista vaihtoehdoista.

Lapsen saaminen "perinteisellä menetelmällä" yhdenillan jutun kautta

Tämä on vaihtoehto, jota en oikeasti edes pidä vaihtoehtona. Käytännön toteutus olisi minulle väkinäistä ja vastenmielistä, sillä aito kiinnostus seksiin vaatii minulta jonkinasteista toisen osapuolen tuntemista, enkä ylipäätään tunne kovin kummoista seksuaalista vetovoimaa miehiä - varsinkaan tuntemattomia - kohtaan. Ai niin, ja sitten en myöskään osaa edes iskeä niitä.

Kokisin tällaisen lapsen "hankkimisen" olevan moraalisesti ja eettisesti erittäin arveluttavaa lasta kohtaan, sillä mielestäni lapsella tulisi olla mahdollisuus saada aikuistuttuaan ja halutessaan tietoonsa biologisen vanhempansa henkilöllisyys. Miten tällaista "näin sinä sait alkusi" -tarinaa pystyisi kertomaan ikätasoisesti lapselle eri vaiheissa? Entä muulle lähipiirille? Jotain täytyisi kuitenkin vastata uteluihin.

Toki tämä olisi moraalisesti ja eettisesti arveluttavaa myös tietämättään siittäjän rooliin joutuvaa miestä kohtaan. Vai pitäisikö ajatella, että jos toinen suostuu hommailemaan ilman kumia, niin se on sitten hänen murheensa jos tulee tietämättä tehtailleeksi maailmaan uusia ihmisiä? Kaiken kaikkiaan tämä on minun mielikuvissani liian "white trash" -henkinen vaihtoehto. Minun on vaikea ymmärtää miksi tätä toistuvasti ehdotetaan edes vitsillä kun lapsihaaveeni tulee puheeksi, mutta ehkä tämä sitten vastaavassa tilanteessa voisi jonkun mielestä tuntua helppoudessaan houkuttelevalta, jos muuten olisi sen luonteinen ihminen että yhdenillan juttujen harrastaminen olisi luontevaa?

Toki aidot vahingot ovat kuitenkin vahinkoja, joten en halua moralisoida ketään joka on tahattomasti tullut tällä tavalla raskaaksi.

Lapsen saaminen koti-inseminaatiolla tutun tai tuntemattoman luovuttajan avulla niin, että luovuttaja ei osallistu lapsen elämään

Tämä on varmasti ihan käypäinen vaihtoehto, ja ilmeisesti jonkin verran käytettykin. En tiedä, kuinka helppoa tai vaikeaa luovuttajan löytäminen olisi. Joltakin voisi toki löytyä sopiva ihan tuttavapiiristäkin, itselleni ei ainakaan äkkiseltään tule mieleen ketään jota kehtaisin kysyä. Ehkä sitten joku tutun tuttu?

Käytännön toteutus ei välttämättä olisi ihan yksinkertaista. Ajoituksen kanssa voisi olla kova säätäminen, molemmat osapuolet joutuisivat järjestelemään aikataulujaan kovasti varsinkin jos välimatkaa sattuisi olemaan enemmän. Joustoa olisi löydyttävä molemmin puolin nopeallakin aikataululla ("Öö mä en nyt voi kyllä tänään tulla töihin, kun mun täytyy olla kohta parinsadan kilsan päässä tuikkaamassa ruiskulla yhden tuntemattoman miehen siittiöt sisääni...").

Mietin myös sitä, miten varmistua luovuttajan luotettavuudesta ja motiiveista, jos kyseessä olisi tuntematon, esimerkiksi netin kautta löydetty henkilö? Olen nähnyt joissakin vauvapalstoilla ja vastaavilla halukkaiden spermanluovuttajien tarjouksia, ja suoraan sanottuna ihmettelen niitä vähän. Olen ehkä ennakkoluuloinen ja ihan turhaan skeptinen ihmisten pyyteetöntä auttamisenhalua kohtaan, mutta väkisinkin tulevat mieleen tarinat miehistä, joille ajatus itsestä siitossonnina voi olla jonkinlainen seksuaalinen fantasia. Miten voisi olla varma, ettei tällaisella miehellä olisi jälkeläisiä Suomi pullollaan?

Tuntemattoman luovuttajan kyseessäollessa ei myöskään olisi mahdollista varmistaa, etteikö luovuttaja voisi myöhemmin vaatia oikeuksiaan lapseen, mikäli tulisi toisiin ajatuksiin asian suhteen. Ja siinä tapauksessa täytyisi vain kädet ristissä toivoa, että toinen osapuoli ei olisi ainakaan kovin pahasti päihdeongelmainen tai persoonallisuushäiriöinen.

Jos luovuttaja olisi tuttu, olisi ajatustyön paikka sen suhteen, mikä olisi hänen roolinsa tai roolittomuutensa lapsen elämässä. Tässä tullaan taas sen periaatteen eteen, että minun mielestäni lapsella tulisi olla oikeus tietää juuristaan. Jos perhetuttu-Timppa sattuisi olemaan hänen biologinen isänsä, lapsen kuuluisi mielestäni tietää siitä, vaikka Timppa ei isän roolissa konkreettisesti toimisikaan.

Lapsen saaminen koti-inseminaatiolla sinkkumiehen tai miesparin kanssa niin, että isä/isät osallistuu lapsen elämään ja toimivat omalta osaltaan vanhempina

Jos ajatellaan pelkästään lapsen etua sekä sitä skenaariota jossa kaikki menee hyvin, tämä olisi ehkäpä mielestäni ihanteellisin vaihtoehto. Lapsella olisi kaksi tai mahdollisesti kolmekin vanhempaa. Jos toisena osapuolena olisi miespari, lapsi saisi bonuksena myös mallin parisuhteesta, mitä taas tällainen vanhapiika ei pysty tarjoamaan. Taloudellisestikin vaihtoehto olisi helppo, varsinkin jos isät osallistuisivat kaikin puolin elatukseen. Käytännössä arjen pyörittäminenkään ei eroaisi uusperheiden kuvioista, jotka nykyään ovat aivan arkipäivää.

Ajoituksessa ja käytännön toteutuksessa olisi samat haasteet kuin tuntemattoman luovuttajan kohdalla. Ja sitten se isäihmisen löytämisen vaiva! Tutustumiseen olisi käytettävä aikaa, sillä lapsen asioiden tiimoilta ko. ihmisen/ihmisten kanssa olisi tultava toimeen koko loppuelämä. Parasta olisi, jos kemiat kolahtaisivat ystävyystasolla, eikä kyseessä olisi pelkkä kliininen "kasvatusvastuunjakosopimus". Toisen vanhemman/vanhempien kasvatusperiaatteista, arvomaailmasta, elämäntilanteesta jne. olisi päästävä perille.

Kaiken päälle jäisi kuitenkin riski ja epävarmuus siitä, jos yhteistyö ei toimisikaan. Tutustumiseen ei olisi mahdollista käyttää vuosia, joten jonkinasteista riskiä olisi joka tapauksessa pakko ottaa. Myös mahdolliset uudet puolisot tai erot voisivat tuoda yllättäviä haasteita ja monimutkaisuuksia kuvioon.

Toki joskus tilanne voi olla sellainenkin, että omasta ystäväpiiristä löytyy isäksi haluava mies. Silloin jää pois epävarmuus siitä, uskaltaako vanhemmuuteen sitoutua suht tuoreen tuttavuuden kanssa. Puolikas sateenkaari-blogi  käsittelee tällaista elämäntilannetta. Bloggaaja, joka on kolmevitonen sinkkunainen, odottaa lasta jonka isä on hänen homoystävänsä. Heidän tapauksessaan hedelmöitys hoidettiin tosin koti-inseminaation sijaan klinikalla, ja prosessista löytyy blogista yksityiskohtainen kuvaus.

Lapsen saaminen hedelmöityshoitojen avulla

Tämä on mielestäni ainoa 100% turvallinen vaihtoehto, jos haluaa varmistaa sen ettei tuntematon biologinen isä ilmesty ovelle koputtelemaan, tai ettei vanhemmuuskumppaniksi aiottu ja niin kivalta ja fiksulta vaikuttanut jamppa sittenkin osoittaudu enemmän tai vähemmän epätasapainoiseksi ja hankalaksi tapaukseksi.

Vaihtoehto on toki kallis. Ei välttämättä mahdottoman tai kohtuuttoman kallis, paljon riippuu myös tuurista. Itse koen tässä vaihtoehdossa hyvin olennaisena plussana tuntemattomaan koti-inseminaatio-luovuttajaan verrattuna sen, että Suomen lain mukaan kaikki hedelmöityshoidoissa käytettävät luovuttajat ovat tunnettuja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsella on 18 vuotta täytettyään halutessaan oikeus saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä. Koen tärkeäksi ja reiluksi sen, että lapsella on edes tämä optio. Tietämättömyys omista geneettisistä juurista kun ei mielestäni koskaan ole ihannetilanne.

Henkilökohtaisesti koen myös, että hedelmöityshoito on vaihtoehtona helppo selittää sekä lapselle itselleen että lähipiirille.

Ja sitten vielä yksi bonusvaihtoehto: siittiöiden tilaaminen itse netin kautta

Kyllä, tämäkin on periaatteessa mahdollista. Plussana on hedelmöityshoitoihin nähden edullisempi hinta, ja itse etsittyyn luovuttajaan verrattuna "tavara" on varmasti tutkitusti laadukasta ja tautivapaata. Tietojeni mukaan mm. tanskalainen Cryos tarjoaa tällaista palvelua, ja luovuttajasta voi halutessaan saada hyvinkin paljon tietoa.

Isoimpana miinuksena onkin sitten se, että elävän kudoksen tuominen maahan on Suomen laissa kiellettyä. En tiedä, mitä tullissa kiinni jäämisestä seuraisi, pelkkä tavaran takavarikointi vai myös jotain sanktioita? Ilmeisesti pakastetun sperman sulatus kotikonstein ei myöskään ole onnistumisprosentiltaan mitään pomminvarmaa touhua (mä NIIN voin kuvitella itseni sulattelemassa sitä jollain mikroaaltouunilla... not :D).

Itse olen sen verran lainkuuliainen että en osaa mieltää tätä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Jos laki olisi toisenlainen, tämä voisi olla hyvinkin potentiaalinen tapa saada lapsi. Paitsi että lapsentekotarpeiden tilaaminen netistä olisi jotenkin niin... absurdia.


                                                 *     *     *     *     *     *

Lisäksi ihan tavan vuoksi otan esille senkin huomion, että maailmassa on myös valmiiksi olemassaolevia lapsia, joilla ei syystä tai toisesta ole elämässään huolehtimaan kykeneviä vanhempia. Käyn nämä vaihtoehdot vielä lopuksi läpi.

Lapsen adoptoiminen

"Ainahan voi adoptoida", on lause jonka olen jostain syystä kuullut monta kertaa. Ai miten niin aina? Ilmeisesti ihmisten mielikuvat ovat sen suuntaisia, että jossain on paikka josta jaetaan söpöjä adoptiolapsia kaikille jotka vaan ilmoittautuvat halukkaiksi sellaisen vastaanottamaan. Oman ymmärrykseni mukaan adoptioprosessi on kuitenkin pariskunnillekin erittäin pitkä ja epävarma. Yksinhakijoille se taitaa tätä nykyä olla käytännössä lähes mahdoton, ainakin joidenkin kuulemieni tietojen mukaan yksinhakijoita ei tällä hetkellä oteta edes adoptiojonoihin. Takavuosina Suomeen tuli kyllä jonkin verran lapsia myös yksinäisille hakijoille. Kansainväliset adoptiot ovat kuitenkin koko ajan lukumääräisesti vähentyneet, ja myös heteropariskuntien adoptiolasten odotusajat ovat venyneet. Lukemani mukaan tähän vaikuttaa muun muassa se, että monissa adoption kohdemaissa olosuhteet ovat parantuneet, eikä tarve kansainväliselle adoptiolle ole yhtä suuri kuin aiemmin.

Sijaislapsi

Sijaislapsen saaminen ei mielestäni olisi vaihtoehtona verrannollinen "oman lapsen" saamiseen. Sijaislapset ovat usein eri tavoilla psyykkisesti oireilevia/traumatisoituneita, yhteistyö biovanhempien kanssa on olennainen osa kuviota, ja kaiken aikaa ilmassa leijuisi mahdollisuus siihen, että lapsi voitaisiin palauttaa biovanhemmilleen. Ehkä jollain tavalla voisi ajatella, että "oma" lapsi hankitaan itsekkäistä syystä; puhtaasta halusta saada lapsi. Sijaislapsen ottamisessa osaksi omaa elämää motiivien taas tulisi mielestäni olla nimenomaan epäitsekkäät. Tärkeimpänä vaikuttimena tulisi olla halu tarjota lapselle hyvä koti ja kasvuympäristö silläkin uhalla, että itse joutuu koko ajan kamppailemaan sen tosiasian kanssa, että lapsi ei ole oma eikä välttämättä edes jää perheeseen. Asetelma ei ehkä olisi ihan helposti nieltävä perheettömälle sinkulle, joka on haaveillut lapsesta jo vuosikausia.

Silti tämä voi olla joillekin se oikea vaihtoehto. Ainakin Stiina Hänniselle se oli.

                                                        *     *     *     *     *     *

Yhteenvetoa. Itse loppujen lopuksi koen, että en uskaltaisi sitoutua vanhemmuuteen sellaisen miehen kanssa, jota en entuudestaan tunne. Vanhemmuuskumppanuus ilman parisuhdetta on varmasti hyvä vaihtoehto niin kauan, kun asiat menevät hyvin. Varmasti ne useinmiten myös menevät hyvin. Mutta silloin kun ne eivät mene, huolen ja stressin määrä voi olla suunnaton. En tiedä, pystyisinkö ottamaan sitä riskiä. Entuudestaan tuttua isäkandidaattia ei ystäväpiirissäni puolestaan taida olla.

Silloin, kun biologinen isä jää pois minun ja lapsen käytännön arjesta, koen tärkeäksi sen, että lapsella on kuitenkin aikanaan mahdollisuus saada tietoonsa tämän henkilöllisyys. Myös prosessin turvallisuus ja laillisuus ovat minulle tärkeitä asioita. Näin itse tilatut tuontisiittiöt sekä itse etsitty koti-inseminaatio-luovuttaja jäävät pois laskuista.

Jäljelle jää vahvimpana vaihtoehtona hedelmöityshoidot klinikalla. Ainakin tällä hetkellä koen tämän omalla kohdallani parhaaksi vaihtoehdoksi.