Jatkan vähän edellisen tekstini aiheen pohdintaa, sillä sain tekstiin kivoja kommentteja. Kommenteissa rauhoiteltiin, että onhan minulla mahdollisesti viitisen vuottakin aikaa, mahdollisesti enemmänkin.
Niin. Onko aikaa paljon vai vähän? Kaikkein hankalinta on, kun ei tiedä omalle hedelmällisyydelleen tarkkaa "parasta ennen" -päivää. Tai toisaalta - ehkä se sitten vasta kamalaa olisikin.
Usein puhutaan, että hedelmällisyys heikkenee selvästi 35 ikävuoden jälkeen. Minua tämä on usein hämmentänyt, itse kun olen tilastoista ymmärtänyt pikemminkin, että hedelmällisyys heikkenee asteittain, ja että tahti toki kiihtyy iän myötä, mutta että ei ole olemassa mitään selkeää rajapyykkiä, jonka jälkeen hedelmällisyys suorastaan romahtaisi. Kuitenkin tuosta 35 vuoden iästä puhutaan usein tällaisena rajapyykkinä.
Helsingin Sanomat teki aiheesta muutama vuosi sitten jutun, laitan sen *tähän* linkin taakse. Artikkeli on pelkästään tilaajien luettavissa, mutta referoin siitä muutamia kohtia tähän tekstiin. Artikkelin otsikko on "35 ikävuotta ei olekaan äitiyden takaraja".
Arikkelissa mainittujen tilastojen mukaan 30-vuotias tulee vuoden yrityksen kuluessa raskaaksi 76 prosentin todennäköisyydellä, 35 -vuotias 66 prosentin todennäköisyydellä ja 40 -vuotias 44 prosentin todennäköisyydellä. Tästä voidaan laskea, että raskaaksi tulemisen todennäköisyys laskee 30-35 -ikävuoden välillä 10 prosenttia ja 35-40 ikävuoden välillä 21 prosenttia. Hedelmällisyyden heikentyminen näkyy siis selvästi, mutta en silti kutsuisi tätä hedelmällisyyden "romahtamiseksi". Todellinen tilastollinen romahtaminen - siten kuin minä sanan "romahdus" ymmärrän - tapahtuu sitten vasta neljänkympin jälkeen.
Helsingin Sanomien artikkelissa otetaan esille myös, että nykypäivänä käytetyimmät hedelmällisyystilastot (joihin pohjautuvat nuo ylempänä esitetyt prosentit sekä myös yleinen uskomus 35 ikävuoden takarajasta) perustuvat Ranskan vallankumouksen ajan kirkonkirjoista johdettuihin tietoihin. Noina vuosisatoina moni asia aina yleisestä terveydestä ja elinajanodotteesta lähtien oli toisin, joten voidaan kyseenalaistaa ovatko tilastot käyttökelpoisia enää nykypäivänä.
Artikkelissa haastateltu naistentautien erikoislääkäri toteaa, että on osittain sopimuskysymys, asetetaanko hedelmällisyyden heikkenemisen merkkipaalu 36 ikävuoden, 38 vuoden vai 40 vuoden kohdalle. Hedelmällisyys kun tosiaan heikkenee asteittain, ja yksilökohtaiset erot ovat suuria. Tällä vuosikymmenellä tehdyn tanskalaistutkimuksen mukaan jopa 78 % 35-40 -vuotiaista naisista tuli raskaaksi vuoden yrityksen kuluessa, mutta tätä tutkimusta on kritisoitu liian pienestä otannasta (2800 naista) ja siitä, että siihen osallistui sekä ensi- että uudelleensynnyttäjiä.
Yhteenvetona voisi sanoa, että aika lähelle neljääkymppiä saakka on tilastollisesti todennäköisempää tulla kuin olla tulematta raskaaksi, varsinkin jos on valmis käyttämään raskaampia hedelmöityshoitoja. Se on toki lohdullista. Mutta hedelmällisyyden heikentyminen on ennen kaikkea yksilöllistä, eikä sen vuoksi ole olemassa mitään turvallista rajaa johon saakka voisi varmuudella odottaa. Se tekee tämän asian puntaroimisesta arvaamatonta.
Minulta on joskus kommenteissa kysytty, olenko miettinyt että tutkituttaisin labrakokeilla munasarjojen jäljellä olevaa kapasiteettia, munasolujen pakastamisestakin on ehkä joskus mainittu. Itse olen kuitenkin ajatellut, että labra-arvojen kauttakaan ei voisi saada mitään varmaa tietoa siitä, että olisi vielä turvallista odottaa - niiden myötä voisi korkeintaan tulla tieto siitä, että on jo todella kiire, eikä se paniikkikaan auttaisi minua yhtään. Munasolujen pakastaminen taas on minun mielestäni aina tuntunut jotenkin tosi teoreettiselta ja kaukaiselta asialta, varsinkin kun siihen menisi rahaakin niin paljon, että samalla summalla tekisi jo varsinaisia hoitoja pitkän matkaa. Ja minulla kuitenkin raha on yksi keskeisiä hidasteita tällä matkalla.
On nuo lisääntymisasiat sitten monimutkaisia :) Itse olen kuitenkin vähän sitä mieltä, että asioilla on tapana järjestyä ja jos olisin itse jäänyt odottamaan optimaalista aikaa yrittää saada lapsi, olisin jäänyt kokonaan ilman lasta. Kakkoshaaveetkin oikeasti eivät voisi osua huonompaan saumaan, mutta kun siitä ei ole takeita, että sellaisen saisi, joten yritän hormonihuuroissa tehdä priorisointia. Itse olen laskeskellut, että jos pakkaspullat eivät kypsy, minulla on teoriassa sitten tauon jälkeen mahdollisuuksia vielä yrittää toinen ja viimeinen IVF. Vähintään se kaksi on ollut aina oma haaveeni ja omat munaseni vetelevät viimeisiään, joten kiirettä pitää :)
VastaaPoistaOnhan se kyllä totta, että sitä täydellistä hetkeä ei tule koskaan, ja sekin on vain hyväksyttävä.
PoistaItse irtisanouduin nyt vakitöistä ja siirryn kesän aikana toiseen työpaikkaan jossa palkkaus on vähän erilainen ja perustuu tehdyn työn määrään. Täytyy toivoa, että pystyn suht nopeassa ajassa vakiinnuttamaan tuloni tuolla uudessa paikassa, että pystyn sitten toivottavasti jossain vaiheessa äitiysloman muodossa luopumaan taas niistä :D
Minäkin olen aina ajatuksissani nähnyt itseni useamman lapsen äitinä, mutta saa nähdä miten asiat menevät. Toivottavasti sinä onnistut projekti kakkosessa. Tuo on kuitenkin jo iso plussa, että sulla on pakastettuja alkioita odottamassa. Se kuuluu ehdottomasti IVF-hoidoon hyviin puoliin.
Eikä aina se määrä vaan laatu. Kromosomipoikkeamat yleistyvät hurjasti 37v jälkeen, jos verrataan sinne 25-30v ryhmään. Mullekin ehdotettiib munasolupakastusta, johon tokaisin ettei näin vanhoja munia enää kannata pakastaa :D On siinä monta moneksi ja mietittäväksi.
VastaaPoistaNimim.38v ja toiveissa vielä joskus..
Niin, kai sekin kertoo tuosta laadun heikkenemisestä, että iäkkäämmillä synnyttäjillä on tietääkseni myös enemmän keskenmenoja. Kieltämättä tuota kromosomipoikkeamien ja sitä kautta vammaisen lapsen mahdollisuutta ei ole paljoa tullut miettineeksi, enemmän oma huoli liittyy siihen tuleeko ylipäätään raskaaksi.
PoistaTeidän perheen mutkikkaasta tilanteesta olenkin lukenut blogistasi (on muuten yksi suosikkiblogejani, vaikka en varmaan koskaan ole kommentoinut mitään...). Tsemppiä ratkaisuihin, mihin sitten päädyttekään. Toivottavasti Taava saa jossain vaiheessa sisaruksen :)