Melkein joka päivä olen ajatellut, että haluan kirjoittaa tänne jotain.
Mutta mitä sanottavaa minulla on?
Haluan lapsen, sen olen jo kertonut. Mitä muuta tässä vaiheessa voi sanoa?
Haave lapsen saamisesta on taas ollut aktiivisempana mielessä. Täytin hiljattain 34 vuotta, ja kun samoihin aikoihin oli työkuvioiden vuoksi pakko todeta, etten pysty hakeutumaan hedelmöityshoitoihin ainakaan seuraavan puolen vuoden sisällä, oli hetki jolloin ajattelin koko tämän lapsiasian olevan niin kauhean kaukainen, teoreettinen, epätodennäköinen.
Olisi niin paljon helpompaa vain myöntää, että minulla nyt vain ei ole realistisia mahdollisuuksia tulla äidiksi. Alkaa valmistautua siihen, että tämä asia elämässä nyt sitten meni ohi.
On muuten järkyttävää tajuta, että tämä on ehkä ensimmäinen asia elämässäni, jonka suhteen olen pakotettu tunnustamaan elämän rajallisuuden. Tähän saakka olen melkein kaikissa konteksteissa ollut yleensä yhä edelleen se kohtalaisen nuori ihminen, joka ehtii vielä tehdä elämässä erilaisia valintoja, muuttaa suuntaa ja sijoittaa haaveita "sitten joskus" -lokeroon. Vanhuus ja siihen kuuluva luopumisen työstäminen on vielä jossain tuolla kaukana.
Lapsiasiaan tämä ei kuitenkaan päde. Vain muutaman vuoden kuluttua olen tilanteessa, jossa yksi ovi tässä ainutkertaisessa elämässäni alkaa sulkeutua lopullisesti, ellen sitä ennen tee asialle jotain. Se tuntuu aivan kammottavalta.
Moikka! Oli pakko tulla kommentoimaan, että jos sulla ei muut asiat estä, niin ikähän sulla ei vielä ole este hoidoille. Itse pääsin vihdoin tammikuussa aloittamaan hoidot 37-vuotiaana (yksin siis liikkeellä minäkin) ja mietin, että miten mahtaa käydä, kun aina sanotaan että 35-vuotiaana alkaa hedelmällisyys rajusti laskea. Niin vaan ekan IVF:n tuoresiirrosta olen raskaana, nyt 9+5 viikolla ja alkioita saatiin pakkaseenkin vielä 7. Eli älä vielä luovu toivosta, vaikkei hoitoihin lähtö ihan heti olisikaan mahdollista!
VastaaPoistaHei, kiva kun kirjoitit! Minäkin mietin että onhan mahdollista että sulla on vielä viisikin vuotta aikaa! Ja se on paljon. Mitä jos annat itsellesi nyt sen puoli vuotta aikaa ja katsot sitten tilannetta uudestaan. Se on kuitenkin aika lyhyt aika.
VastaaPoistaNiin kuin muutkin ovat kommentoineet, yksi 6 kk ei merkitse mitään, kun ikää on "vasta" 34 vuotta. Jos olisi 43, niin sitten olisi eri asia. Mulle sanottiin klinikallakin, että heidän näkökulmastaan kaikki alle 35-vuotiaat ovat nuoria ja epäsuorasti sanottiinkin, että mene etsimään miestä ja tule takaisin vasta yli 35-vuotiaana. Mitä en kyllä arvostanut ja toinkin sen julki. En kuitenkaan ollut mikään teini enää, vaan 30 vuotta täyttänyt.
VastaaPoistaSekin on vähän arpapeliä, että miten se ikääntyminen vaikuttaa hedelmällisyyteen. Eihän se 35 vuotta ole kuitenkaan mikään kiveenhakattu raja, kun tuntuu, että nelikymppisiä on vaikka kuinka paljon raskaana, eivätkä kaikki suinkaan hoidoilla. Toisaalta on vaikka kuinka paljon alle 30-vuotiaita, jotka joutuvat käymään IVF-hoidot läpi. Lähinnä kyse on siitä, että haluaako olla pikkuvauvan äiti 4-kymppisenä. Itse en haluaisi, mutta kukin tyylillään.
Eli sinuna olisin vielä ihan rauhassa ja palaisin asiaan vaikka vasta vuoden päästä, jos työkuviot ovat varsin hankalat. Raskautuminen kun voi parhaimmillaan käydä nopeastikin, vaikka heti seuraavassa kuussa ensikäynnistä. Kannattaa kuitenkin muistaa sekin, ettei sille lapsen saannille ole ikinä täydellistä ajankohtaa, joten ihan pikkusyistä hoitoja ei kannata lykätä.
Tsemppiä pohdintoihin, eiköhän kaikki vielä järjesty! :)