Se tuli täyteen viime viikolla. 35 vuotta. Maaginen rajapyykki, hedelmällisyyden kiihtyvä romahtaminen.
Harmi, ettei minulla ole minkäänlaista vauvakuumetta.
Tai ei se sinänsä harmi ole, sillä kuumeilen tai ajattelen mitä tahansa, minulla ei tällä hetkellä kuitenkaan ole minkäänlaisia mahdollisuuksia lähteä hedelmöityshoitoihin.
Lähinnä tämä ikä tuntuu tällä hetkellä ärsyttävältä rasitteelta. "To do" -listalle täytyy siis lähiaikoina ja -vuosina talon remontoimisen, opiskeluhaaveiden, työn tekemisen, elämäntaparemontin ja harrastuksissa kehittymisen lisäksi lisätä myös kohta "ratkaise kysymys siitä, aiotko lisääntyä".
Mikä ärsyttävä vastuu, koko loppuelämän suunnan ratkaiseva valinta.
Joka ei lopulta viime kädessä välttämättä ole edes valinta.
En haluaisi periaatteessa ajatella asiaa ollenkaan.
Mulla on toi sama. Tai siis ajoittain suren tosi paljon lapsettomuutta, koska tiedostan faktat, mutta varsinaista vauvakuumetta ei ole. Siis sellaista aivan täysin pakottavaa tarvetta saada lapsi. Toivoisin, että olisi, tietäisi ainakin mihin päin lähtisi etenemään. Tässä tilanteessa mulle olisi täysin ok, jos olisi mahdollista siirtää asiaa vielä esimerkiksi kymmenen vuoden päähän :)
VastaaPoista