Olen täällä

Onpa ollut pitkä päivitystauko.

Tämä talvi on ollut työelämän teemoja lukuunottamatta taukoa vähän kaikista elämääni ja tulevaisuuteeni liittyvistä isommista linjoista. Olen vain käynyt töissä, käynyt toisissa töissä ja sen ohella keskittynyt pieniin, eskapistisiin asioihin: ostanut uuden kameran ja valokuvannut paljon, fanittanut elämäni suurinta elokuvarakkautta Star Warsia, kirjoittanut tarinoita, lenkkeillyt koirien kanssa. En ole ehkä koskaan ollut yhtä kiinni nykyhetkessä kuin nyt. Tavallisesti olen aina joko haikaillut tulevaisuutta tai muistellut nostalgisesti menneitä, mutta nyt sekin suhtautuminen on jotenkin muuttunut.

Jouluna sain jonkinlaisen oivalluksen siitä, että olen usein elämässäni katsonut taaksepäin silloinkin, kun olen luullut katsovani eteenpäin.
Joulut ovat aina lapsuuden jälkeen tuntuneet jotenkin pysähtyneiltä ja ankeilta. Tänä vuonna olin ajatellut asian olevan toisin, kun lapsuudenystäväni ja serkkuni oli tulossa kanssani joulua viettämään, mutta ei se ollut niin. Meillä oli kyllä kivaa, mutta ei se tosiasia mihinkään poistunut, että me olemme aikuisia. Lapsuuden joulujen tunnelmaa ei varmaankaan tuo takaisin mikään.
Ei todennäköisesti edes oman lapsen saaminen.
Kun mietin niitä mielikuvia, joita minulla lapsen saamiseen liittyy, tajuan että aika paljossa on kyse jonkinlaisesta toiveesta, että voisin saada jotain kerran jo kadottamaani takaisin. En tiedä, miksi nostalgisoin lapsuuttani niin paljon. En edes tiedä, kuinka suuri osa nostalgisista mielikuvistani on totta. Olenhan kuitenkin muun muassa kasvanut perheessä, jonka viidentenä jäsenenä oli toisen vanhemman päihdeongelma.

Enkä myöskään tiedä, kuinka suuressa osassa unelmistani ylipäätään on kyse yrityksestä korjata jotain, saada jotain menetettyä takaisin. Ehkä täyttymättömässä parisuhdehaaveessanikin on ollut palanen jotain sellaista.

Niin, parisuhdetta en ole koskaan aikuisiällä kaivannut niin vähän kuin nyt. Ihan kiva huomata, että näinkin voi kokea.

Irti päästäminen. Se on aina ollut minulle niin vaikeaa, mutta viime aikoina se on silti jälleen kerran teemana puhutellut minua kovasti.

Entä se lapsihaave? No, siellä se on edelleen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että käytännön toteutus ei tule etenemään nopeimmalla mahdollisella kaavalla. Se miksi näin on, liittyy pitkälti työasioihini, mutta avaan sitä teemaa enemmän seuraavassa postauksessa.