Olen ostanut kuusi yhteensä kuusi vauvanvaatetta toistaiseksi olematonta lastani varten. Näistä yhden olen ostanut uutena ja viisi kirpparilta.
Tykkään lastenvaatteista. Luulen, että jos minulla olisi lapsi, lastenvaatteista saattaisi tulla pienimuotoinen harrastuskin. Olen esteetikko, ja värit ja kuosit ovat minulle tärkeitä myös esimerkiksi sisustuksessa. Näiden asioiden tärkeydessä ei ole kysymys niinkään siitä, että rakentaisin jotain tietynlaista imagoa tai juoksisin trendien perässä, vaan enemmänkin siitä, että omaa silmääni miellyttävä ympäristö on minulle ehkä poikkeuksellisenkin tärkeä hyvinvointini kannalta.
Ylemmän kuvan vaatteista oikeanpuolimmainen on ensimmäinen ostamani vauvanvaate, ja ostin sen jo muutama vuosi sitten. Muistelen, että se oli aikaa jolloin kaipasin perhettä ja elämänkumppania todella paljon. Valitsin tuon vaatteen puhtaasti siksi, että kuosissa oleva koira (vai onkohan se susi?) muistuttaa mielestäni omaa koiraani. Tänä syksynä löysin saman kuosin "tyttöversion" kirpparilta, ja oli pakko sitten ostaa sekin. Punainen vaate on vähän isompi.
Tämä taas on ainoa vaate, jonka olen ostanut uutena. Ostin senkin tänä syksynä, suunnilleen siinä kohtaa kun ajatus hedelmöityshoitoihin lähtemisestä alkoi tosissaan jäsentyä ja tuntua mahdolliselta. Tykkäsin tässä vaatteessa erityisesti kuosista, osin myös tummasta väristä sekä vastavärien yhdistelmästä.
Muumibody löytyi myös kirpparilta. Se on omaan makuuni ehkä vähän liian hempeä, mutta tykkään muumeista.
Tämä haalari on jotain froteen tyyppistä kangasta, ja siinä viehätti noiden aiempien, kirkkaanväristen vaatteiden vastapainona maanläheisyys ja yksinkertainen kuvio.
Ja tämä on ehkä suurin suosikkini, pikkuinen pilvi-huppari.Se on kokoa 50/56 ja luulen, että tuollaista hupparia ei olisi kovin käytännöllistä pitää noin pienellä vauvalla. Tässä tykkään myös erityisesti selkeästä, graafisesta kuviosta.
Tässä vielä koko kasa. Ja jos joku ihmetteli niin kyllä, käyttäisin kaikkia näitä vaatteita lapsen sukupuolesta riippumatta. Näistä ainoastaan tuo muumibody on väreiltään sellainen, että jopa minä miellän sen "tyttövaatteeksi", mutta sitäkin voisin ainakin kotioloissa käyttää pojallakin. Niin pieni lapsi, joka mahtuu näihin vaatteisiin, ei tasan tarkkaan traumatisoidu vaatteiden väreistä.
On kyllä vähän outoa, että minulle on valikoitunut juuri tällaisia vaatteita. Sisustuksessa olen kyllä värien ystävä, mutta lasten vaatteissa taas tykkään nimenomaan maanläheisistä ja neutraaleista väreistä, kuten ruskeasta, harmaasta ja mustavalkoisesta - ehkä juuri siksi, että ne ovat "ei-perinteisiä" lastenvaatteiden värejä, ja vaikuttavat siksi minun silmääni jotenkin raikkailta. Myös kirkkaat värit ja vähän retrokin ovat mieleeni, kaikkein vähiten sen sijaan tykkään hempeistä pastellisävyistä.
Miksi sitten olen ostanut vaatteita jo nyt? Myönnän, että se on tuntunut itsestänikin vähän creepylta, enkä kehtaisi juuri kenellekään tutulle tunnustaa näin tehneeni. Itse ehkäpä ajattelen, että vaatteiden ostaminen on ollut minulle yksi keino tunnustella lapsiasiaa konkreettisemmin ja työstää mielessäni sitä ajatusta, että lapsen saaminen voisi olla minullekin mahdollista. Uskon jossain määrin sellaiseen vähän hörhöön ideaan, jonka mukaan ihminen luo ajatuksillaan todellisuuttaan. Jos ajattelen saavani lapsen ja toimin niin kuin se olisi itsestäänselvyys, lapsi myös tulee varmemmin. Vaatteita ostamalla teen lapselle tilaa elämässäni, kerron itselleni ja todellisuudelle, että olen valmis ottamaan hänet vastaan.
Itse ostin ensimmäisen pienen vaatteen kun olin alle 20-vuotias opiskelija, jolle lapset eivät olleet missään tapauksessa ajankohtainen asia. Ostin aina kun näin edullisesti jotain söpöä, joka sopii kummallekin sukupuolelle. Vuosien varrella niitä kertyi kopiopaperilaatikollinen. Aloimme yrittää lasta, kun olin 28 v. Aluksi kaivoin nuo pienet vaatteet esille usein ja hypistelin niitä. Sitten kun en tullutkaan raskaaksi, niin en enää halunnut nähdä niitä. Tuntui että olen aiheuttanut lapsettomuuden kuvittelemalla että lasten saaminen olisi itsestäänselvyys. Olin 32-vuotias, kun viimein tulin raskaaksi. Raskaus oli lähes puolivälissä ennen kuin ostin ensimmäisen vauvanvaatteen.
VastaaPoistaVoisin kuvitella, että itselläni kävisi vähän samalla tavalla. Tässä vaiheessa vaatteita on tosiaan vielä jotenkin "turvallista" hypistellä, mutta voisin kuvitella että tilanne olisi toinen, jos lapsen saaminen ihan konkreettisesti osoittautuisi hankalaksi. Tässä vaiheessa vielä voi ajatella, että lapsitoiveen toteutuminen on lähinnä käytännön asioista kuten rahan säästämisestä kiinni. Sitten kun tosissaan alkaa yrittää, joutuu varmasti eri tavalla hyväksymään sen, että on asian kanssa ikään kuin kohtalon armoilla.
PoistaIhana näkökulma tuo ajatuksilla elämän muokkaaminen tiettyyn suuntaan :) Loppupeleissä siinähän on ihan perääkin ilman että olisi mitään hörhöilyä - kylllähän sitä se termi "itseään toteuttava ennustus" tunnetaan. Vaikka tokikin tämmösessä lapsiasiassa vaikuttavia tekijöitä on se tuhat muutakin... mutta varmasti tietty ajatusmaailma ns. edesauttaa asioita eteenpäin haluttuun suuntaan :)
VastaaPoistaJa oi, ihania vaatteita sinulla! Pitäkin itsekin tehdä jossain vaiheesa hieman tarkempi postaus millaisiin olen itse tykästynyt.
Juu, tee vain tarkempi postaus, se olisi mielenkiintoista :)
PoistaJa kyllä tosiaan ajatuksilla on ihmisen elämässä melko suuri voima, toki lapsiasiassa on kyse aika monesta osatekijästä, joihin kaikkiin ei voi itse vaikuttaa.